Toinen juttu
Nebbiolo, tästä sitä baroloa tulee |
Ja illalla jälleen Alban keskustaan. Grappa on Italiaisten vastike ranskalaisten konjakille tai skottien viskille: rypälemäskistä käytetty ja tislattu viina. Grapan maku vaihtelee (ainakin minun mielestäni) huonosta, juomakelvottomasta pontikasta aina mitä rikkaimpaan makumaailmaan. No mitä tekemistä Alban keskustalla on Grapan kanssa. Pienessä paikallisessa keskiaikaisessa kirkossa oli esillä legendaarisen grapantuottajan, Romano Levin näyttely. Kyseinen, jo edesmennyt herra, peri grappatislaamon isältään Neivessä ja jalosti tuotteestaan mitä parhainta nautintoainetta. Kuuluisaksi (grappapiireissä) Romano Levi on tullut käsinmaalatuista pullojen etiketeistä. Niissä esiintyy mystinen Donna Selvatica – muisto lapsuuden lähitalojen ”ämmistä”, jotka hätistivät ja pelottivat pientä Romanoa hänen koulumatkoillaan. Grappapullot olivat nätisti esillä kirkon alttarilla ja kirkon alla Rooman aikaisissa katakombeissa oli esillä Levin taidetta ja tietysti tarjolla myös maistiaisia. Kirkko minun makuuni ;-)
Romano Levin etikettitaidetta |
Illallista nautimme ravintola La Piolassa. Kysyinen kuppila sijaitsee Alban pääaukion laidalla ja mikä siitä tekee erityisen, on ravintolan keittiö. Se on jaettu yläkerrassa olevan kolmen Michelin tähden Duomon kanssa. Duomon kokit tarjoavat myös hiukan rennomman (ja huomattavasti halvemman) vaihtoehdon tuolle yhdelle maailman parhaista ravintoloista. Ruoka oli erinomaista ja nyt tulee se tryffelin punninta. Jos ruoka-annostaan haluaa ryydittää tryffelillä tuo tarjoilija mukanaan palan tryffeliä. Pala punnitaan asiakkaan kanssa ennen ja jälkeen viipaloinnin ja erotuksesta sitten maksetaan; tällä kertaa 6 €/g. Muutama gramma riiittää maustaan ruuan ja hajustamaan koko ravintolan. Maku ja tuoksu ovat todella voimakkaat. Kannattaa maistaa, jos sattuu kohdalle.
Menu alla Piola |
Tiistaina oli hotellin ja paikkakunnan vaihto. Siirryimme kymmenisen kilometriä pieneen La Morran kylään. Siellä asustimme viimekin vuonna. Tänä vuonna majapaikaksi oli valittu Fior di Farine – paikallisen luomumyllyn pitämä 5 huoneen pikku hotelli. Pieni oli huonekin - varsinkin kylppäri. Talo oli kohtuullisen vanha, tosin hyvin remontoitu. Vanhuus tuli ilmi esim portaissa, jotka olivat nykystandardein suhteellisen jyrkät; kapea askel ja korkea nousu.
Aamupalapöytä |
Olimme varanneet viininmaistelun yhdelle alueen kuuluisimmista viinintuottajista. Matkaa mäkeä alas tietä pitkin oli neljä kilometriä ja viinitarhojen kautta oikaisten 3 km. Olimme varautuneet vaeltamaan tarhojen poikki ja sääkin suosi, t-paitakeli – siis matkaan. Viinitalo sijaitsee 200 metriä alempana rinteessä kuin hotellimme, joten alaspäinhän on helppo lasketella. Tai ainakin niin luulisi. Muutama aikaisempana päivänä oli satanut jonkin verran ja nuo viinitarhojen huoltotiet olivat päällystetyt jokseenkin kostealla savella. Se oli pirun liukasta ja kertyi kengän pohjiin kuin liima. Kyllä se alaspäin menokin voi joskus hikoiluttaa. Siinä savisilla kengillä tallustaessa tuli mieleen miten hemmetissä kengät saa puhtaaksi ennen viinitilalle menoa. No viimeiseksi kilometriksi koukkasimme asvaltille ja potkimme kengät suht’ puhtaaksi.
Viinintalon nimi on Renato Ratti jo edesmenneen perustajansa mukaan. Pääsimme israelilaisen ryhmän mukaan. Maistelu oli melko standardi. Nuori nainen esitteli ensin talon
historiaa ja kävi läpi viinien tekotapaa ja miten näiden viinien valmistus eroaa toisistaan. Itse baroloviinien valmistuksen vivahteista voisi kirjoittaa sivukaupalla: millainen tarha, kuinka myöhään rypäleet ovat kerätty, kauanko alkoholikäyminen on kestänyt ja minkälaista käymisastiaa on käytetty, kauanko kuoret ja oksat ovat olleet mukana likoamassa, kuinka (jos ollenkaan) malolaktinen käyminen on kestänyt, millaisessa tynnyrissä viinin on vanhennettu ja koska pullotus on tapahtunut. Kaikki edellä mainittu antaa oman säväyksensä viinin ja valmistaja voi säädellä viinin makua muuttamalla jotakin yllämainituista. Ja tietenkin oikea viinintuntija voi pienestä tilkasta kertoa, miten nuo edellä mainitut tekijät ovat juuri tähän viinin vaikuttaneet – minä en.
Esillä oli yksi nebbiola di langhe ja neljä baroloa. Pääsi maistamaan ja vertailemaan hiukan erilailla valmistettuja baroloja: yksi useamman tarhan sekoite, kolme muuta olivat yhden tarhan tuotteita. Viinitarha barolossa tarkoittaa 1-30 hehtaarin kokoista länttiä, jolla olosuhteet ovat suhteellisen samat (maaperä, korkeus rinteessä, mihin ilmansuuntaan, luomu vai ei, yms.). Kolme viiniä, joista kaksi olivat samasta tarhasta, mutta eri vuosikertaa. Ja olihan niissä eroa. Kaikki olivat hyviä ja juuri tuona päivänä parhaaksi suussani maistui vuoden 2006 Roche tarhasta (tarha korkeudella 205-270 m, itään ja osittain luoteeseen aukeava rinne, maaperä on savinen kuten La Morrassa muuallakin) kotoisin oleva tuote. Kävelimme muuten juuri tuon tarhan läpi tullessamme tänne viinitilalle. Viinit oli maistettu ja takaisin rinteeseen – neljä kilometriä pelkkää ylämäkeä ja nyt tien kautta.
Ratin maistellut viinit rivissä |
Olin varannut jo toukokuussa La Morrasta ravintolasta pöydän. Kalenteriin oli merkitty jo pitkä aikaa sitten keskiviikko kello 20. Oli tiistai ilta ja ajattelin vielä varmistaa tuon varausajankohdan sähköpostista. Hei mutta varaushan on tiistaille. Kello on 20:10, joten pikaisesti soitto ravintolaan – voimmeko tulla vielä vähän myöhässä. Kävihän se. Sitten vauhdikasta kävelyä puolentoista kilometriä kylän läpi ja olimme pöydässä jo puolelta. Hiukan kyllä oli epämiellyttävän kuuma. Ravintola Bovio on paikallisten keskuudessa lähes kulttimaineessa ja aina täynnä. Tilasimme maistelumenut, joka sinänsä ei ollut paras mahdollinen valinta ja tarjoilija kysyin haluanko vilkaista viinilistaa. Toki, kyllähän minä nää viinit jo sen verran tunnen. Kun ”raamattu”, niin kuin paikalliset opusta kutsuvat, tuli pöytään niin löin saman tien hanskat tiskiin. 60-sivua hyviä ja vielä parempia viinejä. Valitse niistä sitten sopivat. Annoin tarjoilijan valita. Ruoka oli hyvää, mutta kattaukseen kuuluivat kaikki alueen ”kliseet”: vitello tonato,carne cruda, sienikohokas, vasikkaa barolokastikkeessa, paikalliset makeat. Menusta olisi löytynyt personaalisempiakin ruokia. Viinit kyllä täydensivät herkullisen aterian. Ja sitten takaisin kämpille nukkumaan vatsa aivan täynnä. Ei meinannut oikein nukkumisesta tulla mitään.
Canubi on yksi kuuluusimmista ja kalleimmista viinitarhoista Italiassa |
Syksyn väriloistoa La Morran viinitarhoilla, kuvassa lähimpänä Boiolon tarha ja hiukan taaempana La Serra |
La Morran kylä on suhteellisen pieni – pari kilometriä laidasta laitaan ja keskiaikainen keskusta ehkä puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kylään toki mahtuu puolen tusinaa ravintolaa ja saman verran erilaisia kahvioita/viinbaareja. Eritoten olemme ihastunut yhteen viinibaariin, jota pyörittää keski-ikäinen erittäin ystävällinen ja seurallinen mies.
Kuva Marcarini "tehtaalta |
viinin valmistamo ja viinikellari on tässä kadun alla. Siis tutustumaan viinin tekoon ja säilytykseen. Oli mielenkiintoinen esitys ja taas oppi hiukan uutta. Olisikohan meidänkin pitänyt maksaa se 5 euron maistelumaksu, joka mainittiin oven ulkopuolella. No eivät ainakaan pyytäneet.
Risotto Al Barolo |
Monforte |
Onnellinen jäniksensyöjä |
Loman viimeisenä iltana olimme saaneet kutsun vierailla suomalaisen pariskunnan kotona. Heillä on vajaan 4 hehtaaria tarhoja Serralungan kylän ulkopuolella. Erinomainen barolo 2011. Seuraavana aamupäivänä matkalla lentokentälle poikkesimme vielä Cherascon kaupungissa, joka on kuuluisa suklaistaan. Tyypillinen lounas ja auton nokkaa kohti Torinon lentokenttää. Tässä vaiheessa tuli matkan ensimmäinen takapakki. Kone on 25 minuttia myöhässä ja meillä on Münchenissä 45 minuutin vaihto. Kone laskeutui Müncheniin 30 minuuttia myöhässä ja bussikuljetus terminaaliin. 10 minuuttia aikaa ja lähtöportti terminaalin toisella puolella. Juoksien ehdimme koneeseen, mutta matkalaukut jäivät Müncheniin. Vantaalla selvisi, ettei Lufhansa toimita laukkuja Lohjalle kuin arkipäivisin. Oli perjantai-ilta ja halusimme laukkumme viikonlopun aikana. Sovin tulopalvelun kanssa, että laukut saa lähettää taksilla. Hoidan sitten asian Lufthansan kanssa. Taksilasku oli 138€.
Alppeja kohti |
Että sellainen matka tällä kertaa. Nyt kun aluetta tuntee, on siellä matkustaminen paljon helpompaa ja löytää muuten turisteilta piiloon jääviä juttua. Kenties vielä joskus uudestaan samalle seudulle ja fillari mukaan …