Pari ensimmäistä matka päivää

Alba iltavalaistuksessa

Matkalla 

Aivan aluksi pieni pähkinä. Tryffeliä myydään ravintoloissa grammoittain hinnan liikkuessa noin 5-8 €/gramma eli kilohinnaksi tulee yli 5000€. Tryffeli annostellaan pienellä tarkoitukseen suunnitellulla höylällä suoraan annoksen päälle. Mutta miten punnita annoksen päälle leikatun tryffelin määrä?

Lento Frankfurtin kautta Torinoon. Tiinan iloksi saimme allemme Audin – ei sentään punainen. Navigaattori ohjaa meidät perille, vaikka muutamassa kohdassa ehdottikin jo u-käännöstä. Saavumme hotellille illalla ja paikka sekä isäntä vaikuttavat mukavilta. Pieni kävelykierros keskustaan, joka on noin kilometrin päässä – lasi viiniä tutussa Vincafessa ja takaisin hotelliin nukkumaan.

Siihen se mukavuus sitten loppuikin. Hotelli sijaitsee erittäin vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, huoneemme on tietenkin tielle päin ja hotellin seinät ihan paperia. Ensimmäisenä yönä nukuin varmaankin pätkissä noin 4 tuntia. Aamulla käytävällä vastaan tuli iloinen isäntä. Ilo hyytyi kun kysyin, onko hän itse koettanut nukkua ko. huoneessa. Hän tuntui tietävän ongelman ihan hyvin ja antoi meille korvatulpat seuraavia öitä varten. Ne sentään sujuivat hiukan paremmin. Huoneen vaihto ei onnistunut, koska hotelli oli täysi. Aamupala hotellissa oli peri italialainen: kahvi/tee, sämpylä, pulla, sulatejuustoa, marmeladia, hedelmiä – siinä se. Sinänsä siisti hotelli ja ystävällinen isäntä, mutta en kyllä tule uudestaan. Hotellin nimi oli muuten Wine and DREAMS!

Alban markkinat

Lauantaiaamuna suuntasimme Alban keskustaan. Siellä oli perinteinen joka lauantainen markkinapäivä ja nyt kun vielä tryffeliaika niin markkinat olivat vieläkin isommat. Kojuja oli sadoittain ja ruokaa, juomaa sekä kaikenlaisia ”rättejä” oli myynnissä pilvin pimein.

Markkinatunnelmaa ...

Kauppa käy

Esimerkki alkoholipolitiikasta - tai siis maatalouspolitiikasta

Väkeä oli

Vaikka sisämaassa ollaankin niin myös meren
herkkuja oli markkinoilla

Täällä on helppo olla kasvissyöjä

Yksi syy matkan ajankohdan valintaa näin syksyllä oli Albassa juhlittava tryffeli. Matkaviikollamme Albasssa vietettiin tryffelimarkkinoita. Väkeä tulee paikalle ympäri maailmaa; ammattilaiset ostamaan tryffeleitä ja amatöörit vain ihmettelemään menoa ja nauttimaan tryffeleistä mitä erilaisimmissa muodoissa.

Koirakisat

Tryffeleitä oli tarjolla myös kadulla

Ensimmäiseksi keskustassa tuli vastaan tryffelikoirien Italian mestaruuskilpailut. Tryffeleitähän etsitään koirien kanssa, jotka haistavat ne maan alta. Innokkaita koiria oli kilpailupaikalla juoksentelemassa edestakaisin. Itse kilpailu jäi meiltä näkemättä. Aivan Alban keskustassa, pääkadun varressa olivat varsinaiset tryffelimarkkinat: iso halli täynnä tryffeleitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hallin keskeltä oli varattu alue noin 30 myyjälle, joilla kupujen alla oli niin mustaa kuin myös kalliimpaa valkoista tryffeliä. Kalleimmat kilohinnat nousivat useisiin tuhansiin euroihin. Toki musta tryffeli oli paljon halvempaa, vain satoja euroja kilolta. Paikalla oli lisäksi muita tryffelituotteiden myyjiä: risottoriisiä, jossa on tryffeliä, erilaisia tryffelitahnoja, tryffeliöljyjä, tryffelipastaa, yms. Kun viinialueella ollaan niin kojua oli myös joillakin viinintuotajilla. Tällaisilla markkinoilla tunnelma nousee paikalla vietetyn ajan myötä ja tuotteita maistellen (varsinkin viinejä). Yhden viinikojun vieressä törmäsimme suomalaisiin ainoan kerran koko loman aikana. Vieressä seisoivat Riikka ja Jyrki Sukula. Vaihdoimme muutaman saman ja jatkoimme maisteluamme.

Tryffelit - kilohinta 400-500€/hg (siis hehtogramma)

Ja markkinoilta myöhäiselle lounaalle. Löysimme pienen ravintolan, jossa olimme syöneet nelisen vuotta sitten. Silloin paikkaa piti vanha, hyvin persoonallinen mies, joka syötti meille parhaita herkkujaan. Tällä kertaa vanhusta ei näkynyt – lieneekö omistaja vaihtunut, kun en muista, että kyseessä olisi ollut Sardinialainen ravintola. Tulessamme ravintolaan oli se täynnä paikallisia ja jouduimme hetken odottamaan vapautuvaa pöytää. Ruoka oli perinteistä Piemontelaista: vitello tonato, pastaa ja arneista La Morrasta.

Tuomari

"Tuosta noin .."

Alban keksusaukiolla oli iltapäivällä menossa jonkinlainen pallopeli. Vähän niin kuin joukkuetennistä ilman mailaa ja verkkoa; kymmensenttistä palloa lyötiin pelkällä kädellä. Pallo sai lentää pitkin lähitalojen seiniä, kunhan vaan lopulta tippui torille. Pumpusta piti lyödä takaisin. Joukkueessa oli noin neljä ihmistä. Vähän aikaa katseltuamme totesimme, ettei tästä kyllä mitään ymmärrä. Tulostaululla numerot vaihtuivat aivan satunnaisesti. Tuomarina toimi arvokas vanha mies pitkine viiksineen ja kunnioitusta herättävine kävelykeppeineen.

Barbaresco

Alba aromatico

Sunnuntaiaamulla suuntasimme aluksi jälleen Alban keskustaan. Edellispäivän viikkomarkkinoiden jälkeen paikalle oli pystytetty kojut Alba Aromatico -markkinoita varten. Erilaisia makuja ja hajuja paikallisilta tuottajilta: mausteita, maustettuja juomia, yms. Kiersimme kojut melko pikaisesti, koska olimme ajatelleet suunnata Barbarescoon ja Neiveen paikallisella turisteille suunnatulla kiertoajelubussilla: neljä eri reittiä, jokainen kestää kaksi tuntia ja käy kymmenkunnassa kylässä. Bussi kulkee kahden tunnin välein aamu kymmenestä myöhäiseen iltaan. Päivälipulla voi hypätä pois jossakin kylässä ja jatkaa matkaa seuraavalla bussilla parin tunnin päästä.

Barbarescoa bussin ikkunasta - ai niin eihän tässä ollut ikkunoita

Ensimmäinen ongelma bussin kanssa oli lähtöpaikka. Edellisenä iltana olimme käyneet katsomassa mistä bussin lähtee – tänään paikalla oli markkinakojuja. Turisti-infossa kerrottiin, että kyllä se sieltä nurkilta jostakin lähtee. Kyllähän siellä yhdessä liikenneympyrässä oli bussin lähtökyltti, joten siihen sitten odottelemaan. Bussi ilmaantui paikalle muutaman minuutin myöhässä. Oli noin 10 astetta lämmintä ja vaikka olikin auringonpaiste, niin tuo avobussi ei ole ihan lämpimintä kyytiä. Matkan kuitenkin taittui nopeasti ja pian olimme Barbarescon kylässä, josta koko viinialue on saanut nimensä.

Hääväki odottaa morsiusparia kirkosta

Suomea edustamassa Neivessä

Parin tunnin kiertelyn, paikallisten häävieraiden väistelyn, taidenäyttelyn ja viininmaiston jälkeen nousimme seuraavaan bussiin ja jatkoimme matkaa Barbarescon alueen suurimpaan kylään Neiveen. Siellä oli menossa jonkinlainen kyläjuhla. Kylän kujat olivat täynnä ruokaa ja juomaa tarjoavia kojuja. Kyläläiset olivat jopa valmistaneet omia kolikoita, joilla ruoka ja juoma ostettiin. Mahtavat olivat tarjoilut ja sääkin suosi. Ihmisiä viihdytti paikallinen puhallinorkesteri – vähän niin kuin Virkkalan torvet ala Neive.

Barbarescot rivissä paikallisessa cantinassa.

Vincafen pala

Auringon vetäytyessä pilveen jatkoimme matkaa takaisin Albaa, jossa vielä illallakin oli väkeä kujat täynnä. Pienen kiertelyn jälkeen päädyimme kantapaikkaamme Vincafeen. Italiassa on monessa kuppilassa iltapäivisin tapana tarjota pieniä ruoka-annoksia viinilasillisen seuraksi – vähän niin kuin tapaksia. Joissakin paikoissa tämä kuuluu lasin hintaa ja joissakin otetaan muutaman euron maksu. Vincafessa tuo palapöytä on melko monipuolinen (pastaa, salaatteja, pizzoja, leipää, juustoja, makkaroita, yms.) 2 euron lisähintaan. Päiväisen syömisen ja tämän ”pikku” palan jälkeen suomalaisella ei enää tehnyt mieli lähteä illalliselle.